Kisakrapula

Jalkapallon EM-kisat on vihdoinkin saatu päätökseen. Kolmen viikon ajan ihmiset ympäri Eurooppaa saivat kelvollisen tekosyyn jättää hommat huomiselle, painua joka arki-ilta kulmakuppilaan leikkimään valmentajaa ja huutelemaan karkeuksia pahaa-aavistamattomille televisioruuduille. Itsekin olen syytänyt suoraan videopeleistä oppimaani pseudotietoa pelaajista ja joukkueista täydellisellä pokerinaamalla.

Kisojen loppuminen on kuitenkin pitkälti positiivinen seikka. Huutelu ja torvien toitottaminen katutasolla on vähentynyt huomattavasti, ärsyttävät "deu-SCHLAAAND" -huudot loistavat poissaolollaan ja kaikki autojen sivupeileistä kebabkioskeihin, parvekkeisiin ja ihmisiin ei ole enää kiedottu Saksan lippuun. Lipuista puheen ollen saksalainen patriotismi on kokemassa pienehkön renesanssin. Pitkään lippujen heiluttaminen ja kansallislaulun hoilaaminen olivat vain muille kansalaisuuksille varattuja luksuriteetteja, saksalaisen patriotismin ollessa globaali tabu. Viimeistään vuoden 2006 kotikisat toivat mukanaan muutoksen koko maan hukkuessa musta-puna-kultaan, nuoren maajoukkueen rikkoessa ikivanhoja stereotyyppejä konemaisista saksalaisista. En ole varma voinko kuitenkaan pitää ilmiötä pelkästään positiivisena. Totta kai on mukavaa että saksalaiset alkavat päästä yli ikuisesta syyllisyydentunteestaan, mutta oikeansuuntaisena maailmanlaajuisena kehityksenä pitäisin ennemminkin nationalismin vähentymistä kuin nousua. Myös touhukkaat nuoret antifasistit ovat ryhtyneet toimeen pelkäämänsä neljännen valtakunnan nousun estämiseksi. Muutamaan otteeseen olen törmännyt irtirevittyihin, autoja koristaneisiin Saksan lippuihin, tilalle oli jätetty vain nationalismin vaaroista informoiva lappunen.

Sain jälleen viime viikolla vierailijan. Tyttöystäväni tuli käymään viideksi päiväksi ja kuten olettaa saattaa vietin noista viidestä päivästä kolme flunssan kourissa. Onneksi sää oli Hampurille tavanomaisesti kauhistuttava joten kotona maleksiminen ja kokonaisen Mad Men tuotantokauden katsominen olisivat olleet joka tapauksessa varteen otettava vaihtoehto. Ehdimme myös tehdä päiväretken Kieliin, Kieler Woche satamajuhlille. Verrattuna Hampurin Hafengeburtstagiin on kyseessä lähes sivistynyt juhlaviikko, ihmiset ajavat purjeveneillään satamaan ja nauttivat satojen ruokakojujen antimista ja todella huonosta musiikista. Saksalaiset tuntuvat musiikin suhteen elävän jonkinlaisessa rinnakkaistodellisuudessa, Kielissä tuntui kuin kaikki musiikki olisi ollut joko teknoa, humppaa tai parhaimmassa tapauksessa teknohumppaa. Asiaa sivuten; näimme Kielissä Scooterin laulajan H.P Baxxterin, päällään nahkatakki jossa luki H.P Baxxter. Siistiä, eikö?

Maailman siistein tyyppi, saksalaisuuden perikuva, moderni Beethoven: H.P Baxxter

Opiskeluiden osalta semesteri alkaa tulla päätökseensä. Kolme ja puoli kuukautta menee ohi todella nopeasti ja kaikille Hampurin vaihtoa suunnitteleville suosittelisinkin pidempää talvisemesteriä tai koko vuoden kestävää vaihtoa. Kolmessa ja puolessa kuukaudessa on todella vaikeaa päästä oikeasti sisälle kulttuuriin ja kapunkiin, moni kokemisen arvoinen asia, paikka ja tapahtuma jää kokematta. 

Viimeisiä viedessä myös työtahti yliopistolla kerää vauhtia. Viimeisten parin viikon aikana minulla on neljä tenttiä ja viiden esseen deadlinet lähestyvät pelottavaa vauhtia. Olen puhunut tentaattorien kanssa vajavaisista kirjallisista saksan kielen taidoistani ja tähän mennessä kaikki ovat olleet todella ymmärtäväisiä. Vaihto-opiskelijoille näyttäisi riittävän se, että pystyy tentissä osoittamaan ymmärtäneensä edes jotakin. 

Ja pahoittelen muuten itseottamieni kuvien puutetta. Tyttöystäväni vei kamerani takaisin Suomeen,  valitukset voitte osoittaa hänelle.

Vaikka kesä ei ole vielä saapunut Hampuriin, jotain paljon parempaa on. Beckenbaueriksi pukeutuneet nuorukaiset pelaavat jalkapalloa keskellä autotietä, torvet soivat, liput liehuvat ja koko Saksa on jallipallikuumeen vallassa. Jokainen itseäänkunnioittava kuppila on virittänyt television terassille ja kaupunki on pystyttänyt valtavan screenin St.Paulin kotistadionin Millerntorin viereen. Viime viikonloppuista Saksa vastaan Portugali -ottelua seurasi kyseisellä "Fan-festillä", säästä piittaamatta, noin 70 000 innokainta potkupallon ystävää. Ottelun jälkeen meno Reeperbahnilla oli kuin koto-Suomessa vuonna 95, tämä siis varsin heikon avausottelun jälkeen.

Ihmiset eivät ole pakkautuneet Hampurissa tuhatpäin julkisille paikoille viime viikkoina pelkästään juhlatunnelmissa. Muutama viikonloppu sitten toteutui pitkään pelätty uusnatsien marssi Wandsbekin kaupunginosassa. Kuten aina äärioikeiston osoittaessa mieltään Saksassa, vastamielenosoitus oli huomattavasti suurikokoisempi. Poliittisesti aktiiviset, enemmän tai vähemmän radikaalit vasemmistolaisnuoret jakelivat jo kuukausia ennen itse tapahtumaa lentolehtisiä ja jopa järjestivät harjoitusmielenosoituksia halukkaille. Mielenosoitus ei kenenkään suureksi yllätykseksi sujunut rauhallisesti. Autoja sytytettin tuleen, kymmeniä poliiseja loukkaantui ja sata mielenosoittajaa pidätettiin noin 500 uusnatsin ja tuhansien vastamielenosoittajien selvittäessä poliittisia erimielisyyksiään sillä kaikkein vanhimmalla tavalla. Olin itsekin vakaasti päättänyt osallistua taisteluun fasismia ja rasismia vastaan. Kuvittelin itseni savun keskelle, nousemassa barrikadeille ja karjumassa mauttomia iskulauseita vapaudesta ja solidaarisuudesta. Todellisuudessa mielenosoitus alkoi puoleltapäivin, allekirjoittanut nukkui puoli kolmeen ja päätti elokuvien katselemisen vällyjen välistä olevan mukavampaa vapaa-ajanviettoa kuin sikaniskaisten itäsaksalaisten rodunjalostajien kanssa painiminen. Pitää myös huomioida että samaan aikaan kun Wandsbek muuttui sotatantereeksi, 10 000 ihmistä osoitti rauhallisesti mieltään natsismia vastaan kaupungin keskustassa.

Nuoriso tuntuu muutenkin olevan täällä poliittisesti aktiivisempaa kuin Suomessa. Eron huomaa kampusalueella, jossa vihreät- ja vasemmistonuoret keräävät nimiä adresseihinsa, jakelevat lentolehtisiä, liimailevat tarroja sekä julisteita ja järjestävät mielenosoituksia. Jos nuorison ainoa vappuperinne on massamielenosoitus kapitalismia vastaan niin huomaa olevansa kaukana kotoa. Huomautin asiasta saksalaiselle tuttavalleni. Hänen mukaansa asiainlaita on vain luonnollinen, koska suomalaisilla nuorilla ei ole yhtä paljon syitä protestoida. Tämä saattaa olla syy, mutta syytän vallankumouksellisuuden puutetta kollektiivisessa suomalaisessa psyykessä. Itse en ainakaan aktivisoituisi/radikalisoituisi mistään vähemmästä kuin keskioluen laimentamisesta.

Suomalaisesta keskioluesta puheen ollen kaikille koti-ikävää kärsiville Perteille ja Pirkoille löytyy Hampurista valkeaa valoa hohtava keidas nimeltään Hampurin merimieskirkko. Kyseisestä fasiliteetista löytyy niin kossua, suomalaista olutta, turkinpippureita, ruisleipää, karjalanpiirakoita munavoin kera kuin ihka oikea suomalaistyylinen sauna. Lauteilla tapaa niin suomalaisia kuin saunaan hurahtaneita germaanejakin. Suosittelen!

Moin moin!

Viime blogipäivitykseni loppui valitukseen siitä, kuinka muka kaipasin suomalaista vappua ja siihen kuuluvaa täysidiotismia. Huomasin nopeasti valehdelleeni itselleni. Kenties (todella) pieni syvälle alitajuntaani piiloitettu kiitospaitainen alter egoni poti huonoa omaatuntoa koti-ikäväni vähyydestä ja pakotti minut puijaamaan teitä ja itseäni. Tulin tähän tulokseen Hampurin vuotuisten satamasyntymäpäivien, Hafengeburtstagin aikana. Maailman suurimmat satamafestiviteetit vetävät joka vuosi yli miljoona kävijää rymyämään hyhmäisessä kevätsäässä ympäri Elben rantoja. Meno on oikeastaan täysin verrattavissa suomalaiseen vapun juhlintaan, ihmiset pukevat päälle beerjacketinsä (englanninkielinen ilmaus joka tarkoittaa itsensä päihdyttämistä siihen pisteeseen asti, että on immuuni kylmyydelle) ja pakkautuvat jostain kumman syystä samalle alueelle siten että kukaan ei pysty liikkumaan, kenelläkään ei oikeasti ole kivaa ja kukaan ei varsinkaan nauti kanssaihmistensä seurasta. Uusi kyyninen suhtautumiseni saattaa tosin johtua siitä, että unohdin kaljatakkini kotiin. Siitä huolimatta, että asun noin sadan metrin päässä satamasta, vietin aikaa juhlallisuuksissa yhteensä 15 minuuttia. Visiitin saldoksi jäivät lievä nuha ja lautasellisen puoliraakaa kanaa.

Vaikka Suomea ei siis ole vielä sen suurempi ikävä niin teitä, sen asukkaita on. Tämä ikävä sai todella paljon helpotusta tämän kuun aikana kahden eri vierailun merkeissä. Heti Hafengeburtstagin jälkeisenä tiistaina saapuivat Jyväskylästä kaksi iloista matkamiestä, Matti ja Aapo ja heti seuraavana päivänä yrmeä Venäjän karhu Henri "Boris" Pitkänen. Kotka, Leijona, Yösusi ja Bobo juhlivat ja turisteilivat aina sunnuntaihin asti, jolloin Hollanti kutsui vierailijoitani. Todella hauskan yhdessä vietetyn ajan jälkeen olin pelkkä savuava ihmisraunio, niin väsymys kuin piinaavat flash-backit hävitystä Champions League finaalista pommittivat psyykeäni (juuri tätä lausetta kirjoittaessani, kaksi viikkoa finaalin jälkeen, alkoi katutasolta kaikua äänekkäitä huutoja: CHELSEA! CHELSEA! Jättäkää minut jo rauhaan!). Liian pitkästä levosta oli kuitenkin turha haaveilla, rakas isoveljeni ja hänen ystävänsä Jukka tekivät kahden päivän mittaisen Hampurin koukkauksen ennen Berliinin valloittamista. Keskiviikosta perjantaihin nautimme toistemme huonosta seurasta ja Thaimaalaisesta funk-musiikista.

Waipod Phetsupan, thaimaalainen funkjumala

Sää on alkanut muuten vihdoinkin hymyillä pohjoissaksalaisille. Ensimmäisen puolentoista Hampurin kuukauteni aikana valehtelematta joka päivä satoi vähintään kerran. Sään mittapuissa Hampuri onkin vaikea rakastajatar. Ensin hän maanittelee sinut makuuhuoneeseen lyhyellä auringonpaisteella vain sitoakseen sinut sängyntolppiin ja piiskatakseen lyhyillä sadekuuroilla ja hirmuisilla tuulenpuuskilla. Sää siis vaihtelee todella nopeasti ja arvaamattomasti. Viimeiset pari viikkoa ovat kuitenkin olleet melko upeita, elohopea on kohonnut jo lähelle kolmeakymmentä, kirsikkapuut ovat kukkineet Alsterilla ja sateesta ei ole ollut tietoakaan.

Ensimmäisen maailmasodan muistomerkki ja kukkivat kirsikkapuut.

Parantuneet sääolosuhteet mahdollistivat myös vierailun Pohjanmerellä. Kävimme St. Peter Ordingin valtavalla hiekkarannalla juuri laskuveden aikaan. Hiekkaranta muistutti lähinnä aavikkoa, pelkästään päästäkseen merelle asti piti tarpoa lähes puolen kilometrin matka. Paikka oli toki näkemisen arvoinen, mutta varoituksen sanana Saksan matkaajille todettakoon, että saksalaiset vanhukset ovat vannoutuneita nudisteja. Liian paljon roikkuvaa maksaläikkien peittämää ihoa saa innokkaimmankin hiekkalinnojen rakentelijan kaipaamaan vuoristoon.

Näkymä Sahara.. siis St. Peter Ordingissa

Vaikka suurimman osan ajastani vietän kotona St. Paulissa, Sternschanzen tyylikkäissä pienissä kahviloissa ja yliopiston alueella, niin onhan Hampurissa toki keskustakin. Hampurin keskusta on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tylsähkö ja steriili peruseurooppalainen suurkaupungin keskusta henkkamaukkoineen ja starbuckseineen. Pariin mainitsemaani poikkeukseen lukeutuu esimerkiksi Gängeviertel, Hampurin oma Kristiania. Keskeltä rikkainta, pankkien ja toimistorakennusten täyttämää Hampuria löytyy pieni boheemilinnake, kortteli joka koostuu rapistuvista, St. Paulin tyyliin täysin graffitein ja julistein koristelluista rakennuksista. Nämä rakennukset kätkevät sisäänsä taidegallerioita, kahviloita ja ravintoloita, joita pyöritetään tavalla johon kulutusyhteiskunnan katkeroima Babylonin lammas ei kertakaikkiaan ole tottunut. Kaikki korttelissa järjestettävistä lukuisista konserteista ovat järjestään ilmaisia, ja baareissa saa juomistaan maksaa useimmiten niin paljon tai vähän kuin huvittaa.
Keskustasta löytyy myös Occupy Hamburgin telttakylä. Tämä valtavana kansanliikkeenä alkanut toivontäyteinen, vihaisten, pettyneiden nuorten ihmisten kansanliike on lähes kauttaaltaan supistunut käsittämään enää kaikista tärähtäneimpiä foliohattuja. Texasilainen kuvataiteilijaystäväni Ken kertoi vierailustaan Occupy Frankfurtin telttakylässä. Vimmainen, oikeutettu protesti vääristynyttä taloussysteemiä vastaan manifestoitui enää päivittäisenä makabeerina aktina, jonka aikana telttakylän afrikkalaisvahvistus lampsi viereisen pankin ikkunoiden edessä olevaan puistoon, pyllisti ja teki tarpeensa pankin asiakkaiden ja työntekijöiden ihastellessa lasin takaa.

Occupy Hamburgin puolihylätty telttakylä

Haluaisin vielä jatkaa tätä kirjoitusta, mutta liika on liikaa. Joten, jos suotte anteeksi, vedän kattilan päähäni, aseistaudun harjanvarrella ja käyn huitomassa aikaisemmin mainitut katutason huutelijat takaisin Lontooseen.

Täysikasvuinen Germaani

Saksa on tanssinut toukokuuhun, ensimmäinen kuukausi Hampurissa on takanapäin ja on tullut aika kerrata menneiden viikkojen tapahtumia. Ensiksi jälleen pari sanaa opiskelusta. Alkuperäiseen opintosuunnitelmaani otin yhteensä kymmenen luentosarjaa ja seminaaria. Suunnitelmani oli ottaa aluksi muutama ylimääräinen kurssi jos en sattuisikaan pääsemään kaikille kursseille joille todella halusin. Tällä hetkellä olen karsinut määrän kahdeksaan kurssiin eli 16:een viikkotuntiin. Minulla on valitettavasti melko paljon hyppytunteja, mutta onneksi kaksi tuntia vierähtää rattoisasti kampuksen vieressä sijaitsevan ihastuttavan tekojärven, Aussenalsterin rannoilla lueskellen ja kävellen.

Näkymä Aussenalsterilla

         
Kahdeksan kurssia voi kuulostaa paljolta, mutta suurin osa on työmäärältään vähäisiä luentosarjoja. Joudun itseasiassa rehkimään koulun eteen huomattavasti vähemmän kuin monet vaihtotoverini joilla on puolet vähemmän kursseja, mutta kaikki erittäin dialogisuus-painotteisia pienryhmäseminaareja.

Yliopisto tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden käyttää varsin huokeita opiskelijaravintoloita eli Mensoja. Lähinnä skeittiparkkia muistuttavalta kampusalueelta löytyy kolme suurehkoa Mensaa joista kaikista saa lautasen lämmintä ruokaa hintahaitarilla 1,80-4 euroa. Ruoan taso on vaihteleva, mutta jokaisessa Mensassa on myös salaattibuffet, ruokailija saa itse punnita salaattiannoksensa hintaan 40 centtiä/ 100 grammaa.

Vielä lyhkäinen varoitus Hampuriin lähteville vaihtareille: opiskelu täällä ei ole teknisesti ilmaista. Jokainen vaihtari joutuu maksamaan 238:n euron lukukausimaksun. Maksulla saa semester ticketin jonka turvin opiskelijat saavat käyttää kaikkia julkisia liikennevälineitä ilmaiseksi. Täkäläinen julkinen liikenne pelittää loistavasti, U-bahneilla, S-bahneilla, busseilla ja jokilaivoilla pääsee todella helposti liikkumaan ympäri kaupunkia.


Tanssien toukokuuhun, kalatori ja muuta mukavaa

Opiskelujen ohella arkipäivää rytmittämään on tullut toisenlaisiakin tapahtumia. Joka tiistai on nimittäin pokeritiistai. Paksun tupakansavun ja oluenjuonnin keskellä olen tähän asti onnistunut pysymään jopa voitolla. Toisaalta viidentoista euron tienestit kymmenestä tunnista pokeria eivät ynnäydy päätähuimaavaksi tuntipalkaksi. Elämääni olen kuitenkin onnistunut luultavasti lyhentämään parilla vuodella jo pelkällä passiivisella tupakoinnilla ja stressillä, loistodiili! Seuraavana tiistaina uudestaan!

Viime viikonloppuna Hampurissa juhlittiin täkäläistä Taiteiden yötä. Lange Nacht der Museen eli museoiden pitkä yö piti kaupungin kaikki museot auki kello kahteen asti yöllä. Jonkinasteisena museofetisistinä innostuin mahdollisuudesta yhdistää lempi vapaa-ajan vietteeni: juhlimisen ja vanhojen kuvien tapittamisen. Ilta oli yksi mukavimmista tähän saakka Hampurissa viettämistäni sen jatkuessa pitkälle aamuseitsemään ja aina Fischmarktille asti. Fischmarkt on joka lauantain ja sunnuntain välisenä aamuna satamassa ovensa avaava tori jonne väsyneet juhlijat menevät mutustelemaan kalaleipiä ja juomaan aamun viimeisiä oluita. Saksalaiset ovat muuten miellyttävää porukkaa ja tunne on näköjään molemminpuoleinen. Edetessäni täydellä tanssilattialla satuin vilkaisemaan alaspäin suoraan päihtyneen sakemannin ylpeydestä säihkyviin silmiin. Mies nappasi kädestäni kiinni, nykäisi minut tasolleen ja karjaisi korvaani: "VIHDOINKIN TÄYSIKASVUINEN GERMAANI!". Naurahdin ja jätin vastaamatta koska en halunnut kaataa miehen haaveita ulkomaalaiselta kuulostavalla saksallani.

St. Paulista löytyy diversiteettiä

Kaikkia iltoja eivät toki vaihtaritkaan jaksa rymytä kapakoissa. Tarvittavaa vaihtelua toi itävaltalaisen lavastusopiskelijan viime perjantainen kutsu pelaamaan yazzia hänen luokseen. Kätevä emäntä ehti juuri ja juuri pelata mukana leipoessaan minulle ja Sveitsiläiselle toverilleni kakun, paistaessaan kaksi pizzaa, keittäessään kahvia ja tarjotessaan vielä päälle kaksi pulloa viiniä meidän heittäessä noppaa vieressä. Leppoisa pelailu vaihtoi kuitenkin kasvojaan jossain vaiheessa iltaa. Kuin kuumeisessa transsissa pelasimme yazzia 10 tuntia lähes yhteen putkeen. Viimeisestä muutamasta tunnista ei nauttinut enää kumpikaan, jatkoimme luultavasti vain koska olimme unohtaneet ulkona olevan maailman jossa numerot eivät lopu kuuteen ja ainoa ääni ei ole noppien painajaismainen kalske ja vastustajan maaninen nauru hänen heittäessään yazzin. Illan jälkeen lupasin ennemmin leikata sormeni irti ruosteisella voiveitsellä kuin pelata yazzia uudestaan. Kolmen päivän kuluttua heitimme taas iloisesti noppaa Elben rannalla.

Elbe, St. Pauli ja jokilaiva

Suomalaista vappua tuli täällä ikävä. Täkäläinen Tag der Arbeit ja Tanz in den Mai ovat varsin pieniä juhlallisuuksia mittakaavassa siihen täysidiotismiin joka valtaa Suomen joka vappu. Hampurin vapputraditioista suurimpia ovat valtavat mielenosoitukset kapitalismia, ydinvoimaa ja kaikkea muutakin vittumaista vastaan. Viime vuonna ihmiset olivat rikkoneet näyteikkunoita ja ylittäneet kansalaisoikeutensa siihen malliin, että tänä vuonna näin enemmän kypäräpäitä kuin palestiinalaishuiveja. Sopivan loppukaneetin puuttuessa päädyn toteamaan että kirjoitin tämän blogitekstin täysin alasti.

Kieziltä Kajahtaa!

"Taivaan alla on suurta epäjärjestystä, tilanne on loistava." Puhemies Mao tietämättään kuvaili varsin osuvasti ensimmäisiä viikkojani Hampurissa. Kaiken alkusekaannuksen jälkeen palaset ovat kuitenkin alkaneet asettua kohdilleen ja elämä Hampurissa on alkanut rullata sujuvasti eteenpäin. Tulen tässä blogissa antamaan vinkkejä tuleville Hampuriin suuntaaville sekä jakamaan henkilökohtaisia kokemuksiani täältä modernista Sodomasta, synnin pesästä ja pimeyden sydämestä joka myös St.Paulina tai Kiezinä tunnetaan.

Opinnoista

Hampurin yliopisto alkaa olla jo pahamaineinen yhteistyökumppani vaihto-opiskelijoille. Informaatio ei juurikaan kulje mihinkään suuntaan eikä kukaan ei oikeastaan tiedä miten mikään toimii. Tulin Hampuriin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksen kautta vaikka en kasvatustieteitä ole koskaan lukenutkaan. Tulin Hampuriin viikkoa ennen lukukauden alkua selvittämään tarkalleen ottaen miten ilmottaudun kursseille ja mille kursseille ylipäätään saan ilmoittautua. Vaihtokoordinaattorini suostui kuitenkin tapaamaan minut vasta loppuviikosta joten jäipähän aikaa turisteilulle. Ensimmäinen viikko olikin melkoista vita contemplativaa puiston penkeillä lueskellen ja kaupungin museotarjontaan tutustuen. Tapaamisesta koordinaattorini kanssa sain kuitenkin riittävästi informaatiota ja Pitkällisen sumplimisen jälkeen sain ilmottauduttua kaikille kursseille joille halusin. Päädyin ottamaan luentoja filosofiasta, taidehistoriasta, viestinnästä ja politiikantutkimuksesta. Vaihto-opiskelijoilla on täällä lähes täysin vapaat kädet, pitää vain ilmestyä luennolle, laittaa nimi listaan ja vaihtaa muutama sananen professorin kanssa. Kuulostaa helpolta, mutta kaiken tämän selvittäminen ei sitä ollut.

Opinnot ovat lähes poikkeuksetta saksaksi joten suosittelen Hampuria vain niille vaihtareille jotka vähintään ymmärtävät kelvollisesti saksaa. Täkäläisessä systeemissä erotellaan seminaari-muotoiset ja luento-muotoiset  oppitunnit. Seminaareissa opiskelijoilta odotetaan aktiivista osallistumista ja oppitunnit ovat täynnä pieniä keskusteluja ja ryhmätöitä. Vorlesungeilla eli luennoilla tarvitsee vain kuunnella luennoitsijaa. Joten jos et puhu saksaa kovin hyvin, etkä halua haastaa itseäsi, niin suosittelen vorlesungeja.

Elämästä

Tilanteeni Hampurissa on varsin etuoikeutettu huomioon ottaen setäni joka on asunut täällä jo pidempään. Hampurin yliopistohan tarjoaa kaikille vaihto-opiskelijoille mahdollisuutta majoittua täkäläisissä Kortepohjissa. Näissä mehiläiskennoissa yhtä keittiötä tai wc:tä käyttää parhaimmillaan parisenkymmentä opiskelijaa. Opiskelija-asuntolat vieläpä sijaitsevat parinkymmenen minuutin junamatkan päässä kaupungista (matkalla voi jopa nähdä lehmiä). Lievän lehmäfobiani  kannalta oli siis loistavaa että setäni kautta järjestyi kämppä pahamaineisesta boheemikaupunginosasta St. Paulista. Ympäristö on juuri niin peripohjin syntinen ja dekadentti kuin olin toivonutkin. Kaikki seinäpinnat ovat peitetty joko graffiteilla, tarroilla tai julisteilla. Punkkarit rämpyttävät toistaitoisesti kitaraa, istuvat koiriensa kanssa keskellä Reeperbahnia ja ruinaavat rahaa. Lähelläni on kaksi ruokakauppaa, luultavasti viitisenkymmentä aikuisten lelukauppaa ja toistasataa baaria. Illalla alan naiset alkavat parveilemaan heille sallituilla alueilla. Vinkki tulevalle vaihto-opiskelijalle: jos mukavalla tädillä on vyölaukku, niin hän luultavasti ei lähesty sinua viehättävän ulkomuotosi tai hyvin valitun partavetesi takia.

                                         Esimerkki saksalaisesta tarrakulttuurista

Muutama ensimmäinen viikko on ollut jo melko toiminnantäyteistä. St. Paulin ja Sternschanzen lukuisista pikku kuppiloista on jo muutama tullut tutuksi. Kohokohtana tähän mennessä on ollut jalkapallo-ottelu St. Pauli vs. Union Berlin paikan päällä koettuna. 2. Bundesliigassa pelaava St. Pauli on ollut suosikki seurojani jo taaperosta asti joten oli melkoisen päräyttävä kokemus päästä livenä Millerntorille seuraamaan elintärkeää kamppailua nousupaikasta Bundesliigaan. Kulttistatusta nauttivan joukkueen sisimmäisen olemuksen kiteytti osuvasti episodi, jossa St. Pauli teki 2-1 johtomaalin. Unionin pelaajat valittivat maalintekijä Marius Ebbersin pelanneen  palloa kädellään ennen verkkojen heiluttamista. Erotuomari hyväksyi maalin, mutta kysyi kuitenkin vielä Ebbersiltä totuutta, Ebbers vastasi tosiaankin käyttäneensä käsiään ja maali hylättiin. Sama mies teki myöhemmin lisäajalla voittomaalin, kaltaisenikin skeptikko tahtoi hetkeksi uskoa hyvään karmaan.

Fc. Sankt Pauli saapuu kentälle perinteisesti helvetin kellojen saattelemana 

Sosiaalisten suhteiden solmiminen kesälukukaudella aloittaville vaihtareille on hankalaa. Yliopisto ei järjestä minkäänlaista tervetuliaistapahtumaa, saatikka yhteisiä kursseja vaihtareille. Yksi toimiva tapa tutustua toisiin vaihtareihin on osallistua ennen lukukautta järjestettävälle kielikurssille. Vaikka puhuisit jo kelpo saksaa, on kielikurssi todella suositeltava tapahtuma pelkästään sosiaalisen aspektinsa takia. Olen kuitenkin onnistunut tapaamaan mukavia tovereita näiden parin viikon aikana. Todella positiivisena pidän sitä, että vaihtarit puhuvat keskenään enimmäkseen saksaa. 

Pidemmittä puheitta lopetan tämän ensimmäisen blogitekstini tähän, nappaan kainalooni pullon rikollisen halpaa punaviiniä ja riennän viettämään perjantaita. Tschüss!